Kun pentukuume iskee!

Riika Räisänen
24.10.2018

Puro ja Unna tutustuvat toisiinsa, tai siis Unna tutustuu Puroon.
Puro ja Unna tutustuvat toisiinsa, tai siis Unna tutustuu Puroon.
Puro ja pentu-Unna
Puro ja pentu-Unna
Kauhukakara
Kauhukakara

Me kaikki tiedämme liiankin hyvin mitä se on, kun pentukuume alkaa hiljalleen hiipiä ja kuinka voimakkaaksi se yltyy kun se iskee päälle oikein kunnolla. Mutta mistä ja miten sen ensimmäinen pihakoiran pennun oikein saa? Ei, minulla ei ole mitään varmaa vastausta siihen...on vain vinkkejä.

Saan jonkin verran kyselyitä pennuista henkilökohtaisesti. Soittajat ovat aina vilpittömästi kiinnostuneita rodusta ja kovasti haluaisivat saada jonkin vinkin siitä, kenellä kasvattajalla olisi pentuja juuri sillä hetkellä tai tulossa lähiaikoina. Joka kerta annan saman vastauksen; minä en tiedä yksittäisistä pentueista, varmimmin saa tiedon olemalla suoraan kasvattajiin yhteydessä. Ja vaikka kuinka se koira pitäisi saada nyt heti, niin ei kannata hoppuilla; tutustukaa rotuun, käykää pihistreffeillä, kyselkää Facebookissa josko alueeltanne löytyisi pihakoiria joihin tutustua, miettikää tarkkaan.

Sain itse aikanaan hyvän vinkin villakoiria kasvattavalta tutultani, että satsaa siihen ensikontaktiin. Kerro itsestäsi, kerro perheestäsi jos pentu olisi tulossa lapsiperheeseen, kerro arjestanne, kerro suunnitelmistanne, kerro ajatteletko harrastaa koiran kanssa, kerro motiivistanne ottaa juuri pihakoira, ei varmasti haittaa jos olet tutustunut useampaan pihakoirayksilöön (ne kun ovat yksilöitä). Osoita että päätös on harkittu ja että ymmärrätte sen ettei jokainen pihakoira ole samanlainen. Jokainen "Onko pentuja, halutaan heti pihakoira"- sähköposti uppoaa sinne pinkan alimmaiseksi kun kasvattaja saa jopa kymmeniä pentukyselyitä viikossa. Tarkoin mietitty ja informatiivinen yhteydenotto voi oikeasti varmistaa sen, että saatte pennun jossain vaiheessa. Yhteydenotto kasvattajalta voi tulla yllättäenkin ja siihenkin pitää olla valmiina reagoimaan, silloin perutaan lomareissut järjestellään arki siihen malliin, että pentu voi tulla. Kasvattajat valitsevat mihin pennut menevät, älä siis ole tinkaava kusipää ja kuvittele että sinun perheesi on ainoa joka pihakoiran pennun haluaa nykypäivänä.

Totuus vain on se, että pentua voi joutua odottamaan joskus kauankin aikaa. Minä itse tämmöisenä kulttuurintutkimusta ja historiaa opiskelleena tuplamaisteri-humanistihörhönä arvostan rotua ja sen historiaa todella paljon. Minusta on oikein, ettei pihakoiran pentuja riitä ruokakauppojen ilmoitustauluille ja ettei jokainen pentukuumetta poteva saa pentua sillä sekunnilla kun sen haluaa.

Hyvää kannattaa odottaa ja jos ei voi odottaa niin sitten pitää miettiä onko pihakoira se meidän rotu. Oma pihis on kuitenkin niin mahtava asia, että kun sen sitten tuo kotiin ja vaikka se syö seinät ja tyynyt, niin silti sitä rakastaa ja se on maailman paras!

Pihakoirissa on sitten muuten sekin vaara, että kun on ensin onnistunut saamaan sen yhden, niin muutaman vuoden päästä ilmestyy usein toinen...

Pennun hakeminen ulkomailta voi toki olla myös vaihtoehto, mutta se onkin sitten asia erikseen.

 

-Riika