Blogin avajaiset! -Kuka minä olen? Miksi minä teen, mitä teen?

Uusien, hienojen nettisivujen myötä avautui mahdollisuus myös avata yhdistyksen hallituksen puheenjohtajalle oma pieni palsta, jolla julkaista mietteitä. Aionkin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja avata hiukan miksi minä itse olen yhdistyksen toiminnassa mukana.

Miten minä olen päätynyt Suomen tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry:n hallituksen puheenjohtajaksi ja miksi minä olen ylipäätään tämän yhdistyksen toiminnassa mukana?

   Olen aina ollut aktiivinen kaikenlaisessa yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnassa. Yläasteella ja lukiossa olin luokkani edustaja oppilaskunnan hallituksessa, palattuani vaihto-oppilasvuoteni jälkeen Suomeen olin mukana käynnistämässä Rotex-toimintaa Varsinais-Suomen alueella, Hollannissa opiskellessani olin oppiaineeni edustaja tiedekunnan hallituksessa, olin paikallisessa naisten rugbyjoukkueessa aktiivisesti mukana joukkueen toiminnassa kentän ulkopuolellakin, olin Turussa mukana paikallisen naisten rugbyjoukkueen perustamisessa toimien myöhemmin sen kapteenina ja joukkueenjohtajana, toimin saman rugbyseuran hallituksessa monessa tehtävässä ja lopuksi hallituksen puheenjohtajana. Pihisyhdistyksessä olin ensin mukana Varsinais-Suomen alueen aluetoiminnan järjestämisessä, sitten yhdistyksen hallituksessa ja nyt kuluvana vuonna hallituksen puheenjohtajana.

   Kaikilla eri luottamustoimillani on kuitenkin se yhteinen tekijä, että ne ovat olleet osa jotain tiettyä vaihetta elämässäni; Rotex palattuani vaihdosta, rugby opiskellessani Hollannissa ja palattuani Suomeen jne. Siksi lähteminen mukaan pihisyhdistyksen toimintaan oli minulle luonnollinen valinta, kun ensimmäinen pihakoirani Puro muutti luokseni. 

   Kun minulle ehdotettiin asettumista ehdolle pihisyhdistyksen hallitukseen syksyllä 2016, olin jo jonkin aikaa ollut mukana rugbyseuran hallituksessa ilman että itse pelasin enää rugbya selkävaivojeni takia. Kaipasin jotain, joka vastaisi enemmän nykyistä elämäntilannettani ja johon voisin käyttää vapaa-aikaani kokien olevani hyödyksi. Ensimmäinen vuosi hallituksessa ei saanut minua vielä perääntymään, vaan syyskokouksessa 2017 minut valittiin puheenjohtajaksi. Toistaiseksi en kadu sitäkään päätöstä!

   Opin koko ajan uutta yhdistyksen toiminnasta ja erityisesti koirayhdistystoiminnan koukeroista. Parin pihakoiran omistajana koen, että minulle ja koirilleni on hyötyä tästä yhdistyksestä ja haluan olla mukana viemässä sitä eteenpäin. Minulle ei ole koskaan sopinut se kahvihuoneen valittajan rooli joka istuu palavereissa hiljaa, vaan olen aina ollut se joka ottaa epäkohdat puheeksi palavereissa. Itse tekemällä ja osallistumalla voin olla vaikuttamassa asioihin.

   Yhdistyksen toiminnassa ei tarvitse aina olla mukana yhtä suurella panoksella, kuin minä olen. Eikä tarvitse olla pitkää listaa luottamustoimista. Jokaisella meistä on taitoja ja ideoita jotka voivat olla yhdistykselle hyödyksi. Ja meitä kaikkia yhdistää pihakoirat, nuo maailman hassuimmat koirat, niin miksemme haluasi tehdä niiden omien pihakoiriemme eteen jotain?

   Mietin monesti, että mikä saa minut ja muut ihmiset käyttämään omaa aikaansa sähköposteihin, puhelimeen ja Facebook-viesteihin vastaamiseen, talkoovoimin kasaamaan näyttelyitä, kiikuttamaan Putiikin pahvilaatikoita tapahtumasta toiseen tai iltamyöhällä taittamaan yhdistyksen lehteä ilman erillistä kiitosta tai tunnustusta. En tiedä onko se sulaa tyhmyyttä, mutta sen tiedän, että meitä tarvitaan.

Siksi minä olen mukana yhdistyksen toiminnassa.