Villiniityn Albertiina "Bertta"

Bertta on meidän kultahöppänä ja ihan mahdottoman suloinen ja herttainen pieni pihakoira. Sen ehdotonta lempipuuhaa sisällä on vahtiminen: se tarkkaileekin ulkomaailman menoa ruokapöydällä istuen - siitä kun näkee kätevästi ulos ikkunoista. Ulkosalla se pikimmiten "katoaa" pellolle myyränkoloja kaivelemaan, ja hellämielisen ulkokuorensa alla se onkin todella napakka saalistaja. Ihmisten liehittelyn Bertta jättää mammalleen Inkulle (Yacatis Gaezlu-Engill), itse se on aina hiukan varautunut ihmisiin. Omalle perheelle se on toki mitä rakastavin pikku koira sekä todella, todella kiltti. Yöllä Bertta kaivautuu tuhisten peiton alle jalkojen sekaan nukkumaan, päivisin sen löytää usein kylppäristä kaapin alta taikka omasta häkistään - ellei sitten sieltä ruokapöydältä. Bertta on todella sitkeä kerjäämään, sen löytääkin useimmiten sieltä missä on ruokaakin.

Bertta on meidän ensimmäisestä omasta Villiniityn pentueestamme, ja se vei kertakaikkisesti sydämeni pikkuisena valkonaamana, joka nyrkinkokoisena nyyttinä ulvoi aitauksessa haikeasti. Yhä edelleen Bertta "laulaa" aina, kun kännykkä jossain soi. Bertta on koira, jota ei ole toista - suunnattoman, ylettömän rakas!